Luopumisen tuskaa

Ei tunne tietänsä ihminen,

elo on hiukkanen, hetkinen,

valot, varjot vuoroin täyttää sen

kuka tietää päivänsä viimeisen.

Tuo tieto äkillinen tuli meille,

sua onneksi vielä kädestä kiinni pitää saimme.

Harmaita hiuksiasi silitimme ja pois sut

luotamme luovutimme.

Ei mustaa murhetta tummempaa,

ei sydän tuskaa polttavampaa,

kuin lähimmäisen luovuttaa,

jota ikuisesti muistaa ja rakastaa.

❤

Blogi hiljenee hetkeksi.

Halaus teille blogiystävät!

❤