Voi, että miten voi ihminen olla löysä! Täällä podetaan nyt jonkinmoista sohvaperunaoloa ja sehän pistää ärsyttämään. Ajatuksissa sitä on menossa liikkumaan, mutta kun kroppa ei vaan lähde liikkeelle.
Kroppa kyllä huutaa, että liiku hyvä nainen, mutta töiden jälkeen sitä vaan jotenkin ei jaksa tai saa itseään innostumaan. Kuntosalillekkin olen ollut jo viime viikolla lähdössä korttia lataamaan, mutta siellähän se kortti on edelleen hyllyssä lataamatta.
Tässä jo miettii, että pitäisikö ottaa joku vitamiinikuuri, josko se saisi tämän naikkosen heräämään tästä horroksesta.
Onkos siellä kellään samanlaisia fiiliksiä ja minkäs sinä olet huomannut tähän auttavan?
Uskon kyllä, että kun vaan lähtee ovesta ulos ja aloittaa niin se siitä varmaan taas lähtee, mutta kun se oven avaaminen tuntuu olevan nyt jotenkin niin vaikeaa noissa liikunta vermeissä.
No, tänään sitten kaivoin aktiivisuusrannekkeen kaapista ja toivonkin sen nyt tsemppaavan alkuun.
Paljon olisi kaikenlaista puuhaa mitä olisi kiva saada tehtyä kotona ja tiedän, että liikunta auttaisi tähän jokseenkin saamattomaan olotilaan. Tänäänkin oli tarkoitus aloittaa siivoamaan muutama kaappi, jota olen jo tässä kauan haaveillut saavani tehtyä, mutta kun kuitenkin se sohva huutaa jotenkin, että tule tänne.
Koirakin tykkäisi, kun pääsisi mamman kanssa taas vähän pidemmille lenkeille ja mieskin saisi minusta taas lenkkiseuraa.
Tulipas vuodatus...
Nyt olen kuitenkin vakaasti päättänyt illalla laittaa lenkkarit jalkaan ja lähteä kunnon lenkille.
Jospa se tästä lähtisi vähän liikunnallisempi elämä taasen!
Eikun, liikunnaniloa kaikille!
😊