sunnuntai 13. elokuuta 2017

Luopumisen tuskaa


Ei tunne tietänsä ihminen,
elo on hiukkanen, hetkinen,
valot, varjot vuoroin täyttää sen
kuka tietää päivänsä viimeisen.

Tuo tieto äkillinen tuli meille,
sua onneksi vielä kädestä kiinni pitää saimme.
Harmaita hiuksiasi silitimme ja pois sut
luotamme luovutimme.

Ei mustaa murhetta tummempaa,
ei sydän tuskaa polttavampaa,
kuin lähimmäisen luovuttaa,
jota ikuisesti muistaa ja rakastaa.


Blogi hiljenee hetkeksi.

Halaus teille blogiystävät!












16 kommenttia:

Ilahtuisin kommentistasi ! :)